Kolmas kerta

Toisen ja kolmannen kerran välissä oli pitkä tauko. Olin tehnyt suunnitelman tätä kertaa varten jo joskus ennen toista kertaa, mutta silti valmistelut jäivät osin viime hetkeen.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen järjestänyt minkäänlaista roolileikkiä. Leikissä olin neurologi joka teki tieteellistä koetta, ja sub oli koekaniinini. Päivää ennen etsiskelin rautakaupasta sopivaa tavaraa muna kovana, lähes joka hyllystä löytyi tavaraa jolla olisi voinut tehdä jotain pervoa ja mielikuvitukseni laukkasi. Ostokseni rajoittuivat kuitenkin nippusiteisiin ja johtoon, katselin myös sähkömittareita mutta lopulta löysin sellaisen ostamatta. Clas Ohlsonilta matkaan tarttui teippiä ja stereopiuha (jota tarvitsin joka tapauksessa), apteekista silmälaput.

Illalla Sub käveli ovesta sisään, aloin heti teitittelemään häntä ja tarjosin teetä. En tiedä tajusiko hän saman tien että leikki oli alkanut. Pyysin häntä osallistumaan tärkeään neurologiseen kokeeseen, ja allekirjoitutin hänellä tyhjän paperin. Selitin että kyseessä on pelkkä muodollisuus, ja että täytämme paperiin jälkeenpäin mihin hän on sitoutunut. Sub ei protestoinut.

Seuraavaksi alkoi koehenkilön haastattelun. Kysyin ensin standardikysymyksiä (ikä, sukupuoli, pituus, paino. blablabla), ja sitten aloin kysyä yhä henkilökohtaisempia kysymyksiä – ensin seksuaalikäyttäytymisestä, sitten fantasioista ja masturbaatiosta. Haastattelun puolivälissä pyysin häntä riisumaan yläruumiinsa paljaaksi.

Tämän kohtauksen olin keksinyt vasta edellisenä päivänä, mutta se ei mennyt aivan nappiin. Sub ei ole mikään maailman vakavin ihminen ja hän virnuili koko ajan, enkä minäkään oikein onnistunut pitämään pokkaa. Ehkä Subin voisi saada pokerinaamaiseksi käskemällä ja rankaisemalla, mutta se ei ollut tämän leikin pointti. Pointti oli käyttää valtaa samalla pervolla kun lääkärit ja tutkijat käyttävät, esittää neutraalia ja ylikorrektia asiantuntijaa ja samalla tunkeutua toisen henkilökohtaiselle alueelle, joskus hyvin kevein perustein. Tällainen edellyttäisi kuitenkin joko erinomaista näyttelemistä minulta ja eläytymistä häneltä, tai jonkinlaista todellista auktoriteettiasemaa ja muodollisempaa suhdetta noin yleensä.

En myöskään ollut suunnitellut tarpeeksi outoja kysymyksiä enkä sen vuoksi jaksanut tätä kauan. Pyysin Subia riisuutumaan kokonaan. Sanoin että koeasetelma edellyttää “pientä kiihottumista”, ja että koskettaisin hänen genitaalielimiään, kuitenkin vain “puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta” ja “ilman mitään sopimattomia intressejä”. Sub ihmetteli hieman muodon vuoksi, mutta ei juurikaan vastustellut. Sub oli jo melko märkä eikä häntä pitänyt runkata paljoakaan.

Asettelin hänelle silmälaput “koska refleksien on kuljettava häiriintymättä”, ja asettelin “teippejä sensorien kiinnittämistä varten” tisseihin (en lopulta kiinnittänyt näihin minkäänlaisia sensoreita) ja sivelin nänneihin “refleksien kulkemista helpottavaa geeliä” (oikeasti liukastinta). Olin kuitenkin unohtanut esitellä Subille neurologisen mittalaitteen (eli virtamittarin, jossa ei kuitenkaan ollut toimivaa patteria), joten poistin silmälaput hetkeksi ja esittelin laitteen. Sitten laitoin silmälaput takaisin. Kiersin Subin pään ympärille virtajohtoa “induktiosilmukaksi aivosähkökäyrän mittaamista varten”, ja kiinnitin johdon toisen pään selkään jeesusteipillä.

Virtamittarissa oli pienet nipistimet, joten itse asiassa “refleksien mittaus” sattui jonkin verran, ja hyvä niin. Sanoin että kokeen ei pitäisi sattua, mutta se voi tuntua hieman epämukavalta. Näinhän lääkärit aina sanovat kun joku toimenpide tulee sattumaan aivan helvetisti. Pyysin myös Subia sanomaan heti jos joku asia tuntuu liian epämukavalta. Tämä tietysti sotii koko alistamisen ideaa vastaan, mutta tähän tutkijaleikkiin tämä korostettu kohteliaisuus kuuluu. Lääkärissä käydessähän ihmiset aina kuvittelevat että kaikenlainen kipu kuuluu asiaan, ja että sitä tulee kestää, eikä siitä kehdata valittaa vaikka lääkäri nimenomaan kehottaisi näin tekemään tarpeen vaatiessa. Anonyymien asiantuntijoiden suorittamaan formaaliin hoivaan liittyy paljon kaikkea äärimmäisen perverssiä, ja näitä aspekteja halusin tänään leikkiä. (Leikkihän oli siis tutkijaleikki eikä lääkärileikki, mutta luulen että ihmisillä on enemmän kokemusta lääkärin käyttämästä auktoriteettiasemasta joka on kuitenkin hyvin samantapainen kuin tutkijoilla, en itse ole ollut tämänlaisissa tutkimuksissa joten pervon smalltalkini kopioin erilaisilta kohtaamiltani lääkäreiltä).

Sidoin Subin kädet nippusiteillä ja pyysin häntä asettumaan mahalleen. Nippusiteet ratkaisuna epäilyttivät etukäteen, mutta en laittanut niitä kovin tiukalle eivätkä ne näyttäneet nirhaavan pahasti. Käsiraudat ja kahleet eivät olisi sopineet tähän leikkiin, ja valkoisissa nippusiteissä on jotain sairaalamaista, sairaaloissahan kaikki muukin on kertakäyttöistä.

Läimäin Subia kärpäslätkällä “refleksien laukaisemiseksi” ja tein “mittauksia”. Kärpäslätkäkin oli uusi ostos ja tykästyin siihen nopeasti, piiska olisi myös ollut liian teatraalinen tähän leikkiin. Aluksi näytti siltä ettei kärpäslätkästä jäisi juuri lainkaan jälkiä, mutta session aikana paikat alkoivat punertaa.

Sitten ilmoitin, että on aika mitata refleksejä peräaukosta. Luonnollisesti sekin “saattaa tuntua hieman epämiellyttävältä”, mutta oli silti “tärkeää ja välttämätöntä tieteellisille tuloksille”.

Koko leikin alkuperäinen idea oli päästä tunkemaan vieraita esineitä Subin peräaukkoon, ja koko kuvio oli kokonaan rakennettu sen ympärille. Asettelin Subin polvilleen takamus ylhäällä, koska hänen silmänsä olivat peitetyt ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta tietää mitä laittaisin hänen peräaukkoonsa.

Ensin laitoin sinne miniplugin “mittalaitteeksi”. “Näytteenottolaitteiksi” olin valikoinut eri muotoisia esineitä – pyöreän, käyrän ja sylinterinmuotoisen. Pyöreä “näytteenottolaite” oli lusikan pyöreä kahva, se oli itse asiassa erittäin sopivan muotoinen ja solahti sisään helposti. Muita “mittalaitteita” olivat ikkunan kahva ja tussin kanta. Piuha piti ottaa pois peräaukosta jo ensimmäisen “mittauksen” aikana, koska Sub valitti sen raapivan. Ajattelin tehdä “mittauksen” myös pienellä metallisella taskulampulla, mutta se vaikutti hankalasti puhdistettavalta joten tämä “mittaus” jäi tekemättä.

Mittaprosessi oli tarkoituksellisen pitkitetty. Kyselin useasti Subilta ja varmistelin ettei hän varmasti tuntenut oloaan epämukavaksi, mutta hän alkoi olla jo niin kiihottunut että vastailu jäi välillä mumisemiseksi. Sub oli aivan uskomattoman märkä, en ole koskaan ennen nähnyt pilluneisteiden valuvan kymmeniä senttejä pitkänä seittinä lakanalle. Pillulle ei kuitenkaan toistaiseksi suotu mitään huomiota, tieteellinen mielenkiinto oli kohdistunut yksinomaan anaalialueelle.

Jossain vaiheessa pyysin Subia ottamaan “nestettä” refleksien herkkenemiseksi, se oli erästä pahaa lääkettä joka maistuu lähinnä lapsuuden hammaslääkärien tököteille. Sub ei tietenkään nähnyt mitä joutui syömään. Lisäksi suoritin välillä “mittauksia” virtamittarilla, Sub älähti hieman joka kerta kun laitoin nipistimet kiinni. Ne eivät pysyneet erityisen hyvin, koska niitä ei oltu tarkoitettu iholle. Jonkin “mittauksen” aikana kysyin Subilta haluaisiko hän kenties teetä (ei halunnut), kerran kävin hakemassa vettä ja multivitamiinitabletin josta osan juotin hänelle (“se on terveellistä”) ja osan join itse. Aina välillä läiskin häntä lisää kärpäslätkällä “refleksien mittaamista” varten.

“Mittauslaitteet” eivät olleet kovin isoja, joten venytin Subin peräaukkoa vielä hieman sormin. Laitettuani kolmannen sormen sisään Sub kuitenkin pyysi taukoa, tähän mennessä sessiota olikin kestänyt jo tunnin tunnin ajan, joten ei ihme että hän oli ehtinyt väsyä.

Tauon jälkeen olikin jo “neljännen mittauksen” aika, ja tämä neljäs “mittauslaite” oli tietysti kyrpäni - tutkimuksen kuluessa oli tullut ilmi, että olisi tarvetta “erikoismittaukseen”. Ennen tätä lisäsin vielä yhden “sensorin”, teippasin piuhan toisen pään haarakkeet nänneihin ja toisen pään korvalehden alle, ja pyysin Subia pitämään sensoreista kiinni jotta ne eivät putoaisi.

Puin polyuretaanikondomin ja aloin tunkeutumaan Subin peräaukkoon. Pian hän kuitenkin totesi että “mittauslaite” on liian suuri, tämän jälkeen vaihdoin kondomin ja aloin panna Subia pilluun.

Laukeaminen ei ollut kovin helppoa (Sub itse ei laukea juuri koskaan, joten en edes yritä saada häntä laukeamaan). Sub kiihottaa minua enemmän kaikenlaisten kokeiluiden kohteena kuin panokumppanina, mikä on ehkä yksi syy siihen että ehdimme tuntea toisemme hyvän aikaa ennen kuin aloimme harrastaa seksiä. Sain kuitenkin lauettua, mikä oli hyvä asia koska koko loppuyön ja vielä seuraavan päivänkin olin euforisessa tilassa. En usko, että pelkkä sessio ilman laukeamista voisi aiheuttaa minulle samanlaisen euforian, enkä pysty mitenkään laukeamaan varsinaisen session aikana, näin koska laukeaminen edellyttää että luovun kontrollista ja keskityn itseeni. Pantaessa en ainakaan toistaiseksi myöskään pysty kontroloimaan itseäni niin että voisin lisätä siihen mitään varsinaisia BDSM-elementtejä, läiskimistä ja hiuksista kiskomista lukuunottamatta.

Omasta mielestäni sessio oli kokonaisuutena onnistunut, ja Sub vaikutti tyytyväiseltä ja lähti kotiinsa hyväntuulisena.

Silti lopputuloksesta jäi hieman sekalaiset tunteet. Koko prosessi vaikutti jonkinlaiselta hassulta leikiltä, mitä kumpikaan ei ottanut täysin vakavasti. Sub tuskin sai varsinaisia pelkokicksejä, ja nöyryytyskin jäi vähänlaiseksi. Sub myös keskeytti toiminnan kahdesti ilman turvasanaa. Tähän leikkiin se ilman muuta sopikin, korostetun korrektina “tutkijana” nimenomaan kehotin häntä tekemään näin. Silti tiedän, että Sub pitää nimen omaan henkisestä nöyryytyksestä ja siitä että hänet viedään äärirajoille, hän on sanonut että jopa turvasanan sanomisen jälkeen voi jatkaa vielä ihan vähän. Tällä kertaa olimme kuitenkin tällaisesta kaukana, ja sitä varten tarvitsisi jonkin aivan toisenlaisen asetelman, vaikka tietysti kaikenlaisia juttuja pitää kokeilla eikä tämä leikki ollut varmasti mitään hukkaanheitettyä aikaa.

Jäin kuitenkin miettimään sitä, että olemmekohan minä ja Sub jo niin hyviä kavereita, että hän ei voisi enää mitenkään enää pelätä minua oikeasti? Toki olen pohjimmiltani aika kiltti ihminen ja se todennäköisesti näkyy myös päällepäin. Voi olla, että kunnon pelkokicksejä voi saada vain oikeasti melko välinpitämättömän, kusipäisen ja tuntemattoman domin kanssa, ja että minun pitäisi tehdä asioita jonkun toisen kanssa jos haluan tuottaa myös tällaisia. Aika näyttää.