Seksuaalisuus pyrkii pakenemaan kaikkea turvallisuutta

Esimerkiksi ensimmäinen kerta jonkun uuden ihmisen kanssa on aina omalla tavallaan paras, siksi että se on niin kuumottava. Toki, usein kuumotus on niin kova että lopputulos on huono ja epätyydyttävä. Mutta silti juuri koskaan ei ole niin fokusoitunut ja niin läsnä kuin ensimmäisellä kerralla, koskaan tunteet eivät ole yhtä pinnassa. Vaikka ensimmäinen jonkun uuden kanssa olisi ihan paska (ja usein se on), se jää aina mieleen. Ja jos se on hyvä, se menee helposti koko elämän parhaiden kertojen joukkoon. Ja tämä jännitys ja kuumotus tulee myös siitä, ettei ensimmäisellä kerralla voi kovin hyvin tietää mitä toinen haluaa ja mitä ei, on aika iso vaara että tekee jotain väärin.

Tietysti on kurjaa jos tekee jotain väärin, mutta liika turvallisuus on turnoff. Mitä olisi mahdollisimman turvallinen seksi? Heteropari makaamassa parisängyssä lusikka-asennossa talvivaatteissa? Kuka haluaa sellaista? Jos haluaa vain turvallisuutta niin ei pidä harrastaa seksiä ollenkaan.

Tietysti on vaarallista leikkiä myöntyvyyden (consentin) rajoilla, mutta tämä on keskeinen BDSM:n aspekti.




Ennen viime vuoden marraskuuta oman seksuaalisuuteni etsiminen oli juttu jonka laiminlöin elämässäni, mutta jotenkin kaikesta kiinnostavuudesta huolimatta seksi on ollut mulle jotain turhan banaalia että siihen viitsisi panostaa, vähän kuin syöminen, nukkuminen tai ulostaminen Ennen seksuaalinen yhteensopivuus ei ollut minulle ainakaan tiedostettu parinvalintakriteeri.

Kun tutustuin vuosia sitten ensimmäistä kertaa BDSM-harrastajaan, olin yllättynyt kuinka keskeistä consent sen myötä rajat olivat hänelle. Koko homma oli leikkiä joka jatkuvasti alleviivasi että se oli vain leikkiä, eli hän pyrki tekemään kaiken niin vaniljaisesti kuin mahdollista. Sittemmin olen kyllä tavannut myös alan harrastajia jotka etsivät rajojaan ja tekevät juttuja jotka myös pelottavat heitä, eli olen ymmärtänyt että BDSM on eri asioita eri ihmisille.

Olen joskus itse kärsinyt ajatuksesta että voisin menettää itsekontrollin ja vahingoittaa muita ihmisiä. Mutta nykyään olen enemmän sinut sen ajatuksen kanssa, että ohuen sivistyksen pinnan alta myös minusta löytyy osin vaarallinenkin eläin. Jos ihmisissä ei olisi sitä eläintä, olisimme vain tyhjänpäiväisiä robotteja, lopulta vain se eläin saa meidän heräämään aamulla, nauttimaan yhtään mistään ja jatkamaan turhanpäiväistä elämäämme. Mielumin pidän sen eläimen ja yritän pysyä tiettyjen rajojen sisällä, kun pyrin kaikin tavoin maksimaaliseen vaarattomuuteen.

Okei, ymmärrän että ihmiset jotka on kokeneet elämässään kaikenlaista paskaa haluavat turvallisuutta. Suurin osa ihmisistä haluaa turvallisuutta ennen kaikkea. Mutta ei helvetti, kyllä minä haluan myös jännistystä ja vähän pelkoakin elämääni.